Eläinten vallankumous
on George Orwellin kirjoittama teos, joka julkaistiin Suomessa WSOY:n
kustantamana vuonna 1969. Kirjan alkuperäinen englanninkielinen versio Animal Farm julkaistiin jo 1945,
sittemmin sen suomensi Panu Pekkanen.
Kartano – nimisen maatilan eläimet päättävät eräänä iltana
ryhtyä suunnittelemaan vallankumousta kyllästyttyään ainaiseen nälkään ja
kurjiin oloihin. Pian siat Lumipallo ja Napoleon etupäässä, ottavatkin ohjat
käsiinsä maatilan viisaimpina eläiminä ja saatuaan häädettyä tilan omistajan
Jonesin pois alkaa animalismi – ideologian toteuttaminen. Eläimet päättävät
muuttaa tilan nimeksi Eläintila ja sikojen opeteltua lukemaan ja kirjoittamaan,
tämä ikuistetaan ulkorakennuksen seinään. Siat kirjoittivat seinään myös
Seitsemän käskyä, jotka tiivistivät animalismin periaatteen. Muilla eläimillä
oli kuitenkin hankaluuksia oppia lukemaan ja muistamaan kaikkia käskyjä,
jolloin ne tiivistettiin vielä yhdeksi lauseeksi: ”Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha.”
Aika eläintilalla kuluu kovan uurastuksen merkeissä.
Johtajien, Lumipallon ja Napoleonin välit menevät ristiin ja niin Lumipallo
häädetään tilalta. Pikkuhiljaa siat alkavat ottaa itselleen yhä enemmän etuuksia
muiden eläinten sitä ymmärtämättä. Sääntöjä muuttuu ja niistä luistetaan,
muiden eläinten ruokamäärät vähenevät ja työtaakka kasvaa sikojen vedättäessä
niitä. Ei aikaakaan kun seitsemän käskyn on aika väistyä yhden uuden tieltä: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta
jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Eläimet eivät kuitenkaan
osaa kapinoida vastaankaan, sillä Napoleonin oikea käsi Vinku – niminen sika
saa aina selitettyä asiat niille ikään kuin sikojen toiminnassa ei olisi mitään
häikkää. Loppua kohden siat alkavat muistuttaa yhä enemmän ja enemmän ihmisiä,
ja viimein myös muut eläimet huomaavat sen.
Keskeisimpiä hahmoja läpi kirjan ovat Lumipallo ja Napoleon,
jotka laittavat vallankumouksen alulle vanhan Majuri – nimisen karjun ensin
ideoitua sitä. Lumipallo joutuu kuitenkin pakenemaan tilalta ajauduttuaan
erimielisyyksiin Napoleonin kanssa. Kirjan edetessä Napoleon osoittautuu hyvin
ihmismäiseksi; loppupeleissä vain omaa etuaan ajavaksi ja itsekkääksi,
hyödyntäen Vinku – sikaa puhemiehenään. Pääosissa ovat myös tilan kaksi hevosta
Apila ja Jysky, jotka kuvataan melko tyhmiksi, mutta esimerkiksi Jysky sitäkin
ahkerammaksi, mitä kuvaa hyvin tämän toinen iskulauseista: ”Minä teen kovemmin töitä.” Kuvioissa
pyörii myös passiivinen aasi Benjamin ja eläimistä sikoja lukuun ottamatta parhaan
lukutaidon omaava vuohi Muriel.
Tarinan miljöö koostuu lähinnä maatilasta itsestään, sillä
eläimet eivät juuri poistu sieltä kirjan edetessä. Kertomus sijoittunee Toisen
maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kertojaratkaisu on kaikkitietävä, sillä se
pystyy tuomaan esiin eläinten tuntemuksia tai mielipiteitä. Kirjan tyyliä ja
juonta voisi valaista aivan sen viimeisimmät sanat: ”Kaksitoista vihaista ääntä huusi ja karjui, ja ne olivat kaikki
samanlaisia. Nyt ei enää ollut kysymystäkään, mitä sikojen naamalle oli
tapahtunut. Ulkopuolella olevat eläimet katsoivat siasta ihmiseen ja ihmisestä
sikaan ja jälleen siasta ihmiseen, mutta oli jo aivan mahdotonta sanoa, kumpi
oli kumpi.”
Kirjan inspiraationa toimi Orwellin itsensä huomiot Espanjan
sisällissodasta ja olikin suunniteltu satiiriksi Neuvostoliitolle.
Tarkoituksena oli niin ikään olla kannanotto vallan väärinkäytölle. Toisen
maailmansodan aikana 1944 kirjalle oli vaikeaa löytää kustantajaa, sillä
poliittinen tilanne oli tuohon aikaan muutenkin hankala. Kirjan pelättiin myös
vahingoittavan suhteita Neuvostoliittoon, siitä kun löytyi varsin neuvostovastaisia
piirteitä. Lopulta kirja hyväksyttiin vuonna 1945.
Mielestäni on ymmärrettävää, että kirja kiellettiin Toisen
maailmansodan aikaan, sillä ajat eivät olleet silloin muutenkaan helpot. Tarina on kuitenkin
opettavainen ja on hienoa, että kirja saatiin lopulta julkaistua. Nykypäivänä sen
tapahtumista ja viittauksista tuskin on vaaraa siinä mielessä, että joku
ottaisi siitä niin kovin nokkiinsa.
Hyvä!
VastaaPoistaLinkit todellisuuteen ovat aika suoria: kirjasta löytyvät niin Stalin, Lenin kuin propagandaministeri Molotovkin. Katso vaikka http://en.wikipedia.org/wiki/Animal_Farm
Koko tarinan allegorisuus lokakuun 1917 bolsevikkivallankumouksesta lähtien on niin ikään selkeä. Kirjaa luetaan yhä paitsi suorana allegoriana Neuvostoliiton tapahtumista myös laajemmin kuvauksena siitä, miten vallankumouksessa vain johto vaihtuu, mutta systeemi säilyy vaikka sen nimi muuttuu. Eliitti ja kansa eivät taida päätyä millään tasa-arvoisiksi. Kirja on yhä satiiri, ei satu.