Tunsin auringon
porottavan ikkunan läpi istuessani lähes tyhjän bussin takaosassa. Laitoin
aurinkolasit päähäni ja käänsin katseeni ulospäin. Ihmiset ulkona näyttivät
onnellisilta kulkiessaan värikkäissä kesävaatteissaan, nurmi ja puiden lehdet
loistivat vihreyttä ja linnut lentelivät kuin ilman päämäärää. Kaikki näytti
niin valoisalta ja kauniilta. Kaikki näytti niin vapaalta.
Olin unohtunut ihailemaan muun maailman menoa, kun huomasin oman
pysäkkini jo lähestyvän. Kurkkuani kuristi ja vatsassa leijaili kymmeniä, ellei
jopa satoja perhosia. Minua jännitti kovasti, mutta tunsin itseni hyvin onnelliseksi.
Vihdoin bussi pysähtyi. Kiiruhdin innoissani ulos bussista kiertäen katseella pysäkin
lähistön.
Siellä hän oli. Hänen huomatessa minut, hän katsoi minua
lempeästi ja lähti kävelemään luokseni. Muistin kuinka olinkaan ikävöinyt tuota
katsetta, kuinka olinkaan ikävöinyt häntä! Kaikki jännitys kaikkosi saman tien ja
tunsin tikahtuvani iloon hänen kietoessa kätensä tiukasti ympärilleni. Tähän
minä kuuluin, siitä ei ollut epäilystäkään. Hänen kasvonsa tahdoin nähdä, hänen
tuoksunsa halusin haistaa ja hänen ihonsa tahdoin tuntea. Hänen luokseen minä
jäisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti