Itsekseen muuttuva
on Kristian Blombergin vuonna 2011 ilmestynyt runoteos. Kustantajana toimi
Osuuskunta Poesia.
Kristian Blombergin Itsekseen
muuttuva ei ole runokokoelma tavanomaisimmasta päästä. Runouden voidaan
kuvitella ikään kuin soljuvan eteenpäin teoksessa, kuten nimi hieman saattaa
viitatakin. Kokoelma ei koostu tarkkaan rajatuista aihepiireistä eikä myöskään
yksittäisistä runoista, vaan se rytmittyy yhdessä säkeiden ja lauseiden,
sanojen ja kuvien, tyhjien sivujen sekä kuvioiden vaikutuksesta.
Itsekseen muuttuva
on monipuolinen teos sanan varsinaisessa merkityksessä ja antaapa se välillä
myös oikeasti ajattelemisen aihetta. Siitä ei löydy useille runoille
perinteikästä soinnillisuutta: ei allitteraatiota kun ei myöskään riimittelyä.
Toistoa Kristian Blombergin teoksesta löytyy jonkun verran, mutta niiden
yhdistäminen toistoiksi ja yhteyksiksi vaati ainakin omalta osaltani hieman
ponnisteluja.
Yhdeksi runokokoelman aiheeksi valikoituu selvästi tallentava
teknologia ja sen kehitys sekä kehittymisen vaikutus ihmisiin. Alussa käsitellään
aikaa, jolloin teknologiaa ei kunnolla vielä tunnettu: ”Ennen tallentamiseen soveltuvaa teknologiaa äänen kuuleminen merkitsi
välitöntä läsnäoloa, poikkeustapauksissa harhaa tai uskonnollistakokemusta.” ja
loppua kohden päädytään siihen, miten tallentava teknologia on muokannut
ihmisyyttä: ” Yhä useammin erehtyy ihminen luulemaan toisen ihmisen ääntä
mekaaniseksi”. Tämän näkyvän ja toistuvan aiheen ohella käsitellään muun
muassa luontoa, yksinäisyyttä, jopa historiallisia henkilöitä ja tapahtumia: ”Jorge Luis Borges (1899–1986) sokeutuu,
mutta eräässä suorakaiteessa hän tuntuu tarkkailevan kahvilan lasiseinää, johon
heijastuu kuva-alan ulkopuolelta puita ja aavistus taivaansinistä.” Löytyypä
teoksesta omat runonsa erilaisille geometrisille kuvioille kuten ympyrälle,
neliölle ja suoralle.
Omalta kohdaltani Kristian Blombergin runoteos aiheuttaa
ristiriitaisia tunteita, sillä jotkut osat koin todella vaikeiksi ymmärtää kun
taas jotkut kohdat antoivat mahdollisuuden oivaltaa asioita. En oikein löytänyt
Itsekseen muuttuvasta tarpeeksi
yhteneväisyyttä, jolloin vaikutelmasta tuli sekava ja tulkintaan jäi muutamia
kysymysmerkkejä, varmasti osansa oli myös haastavilla sanoilla. Lukukokemustani piristivät muutamat aforismit
ja älykkäät lausahdukset: ”Rakkaus
täydentää maailmaa toisen ihmisen havainnoilla ja kiinnostuksen kohteilla.” ja ” Hiljaisuus
täyttyy äänistä ja ajatuksista.” Pauli Tapion kirjoittamassa Plazan (31.12.2011)
arvostelussa on mielestäni hyvin sanottu Kristian Blombergin runoteoksesta: ” Tämän tai tuon oivalluksen tarjottuaan teos
itsekin muuttuu, paljastaa uuden kerroksen tulkintamahdollisuuksia. Kuitenkaan
ei muuttuminen ole niin vakaata, että se tuntuisi ohjailevalta. Teos on kyllin
väljä, rikas ja muistikirjamainen, jotta vaikutelmat loputtomuudesta ja
tutkimattomuudesta säilyvät.”
Arvostelut:
VastaaPoistahttp://www.kiiltomato.net/kristian-blomberg-itsekseen-muuttuva/
http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-12/iatonta-kokeellisuutta/
Auttoivatko arvostelut Sinua saamaan kiinni teoksesta? Mielestäni löysit siitä hyvinkin tarttumapintoja, vaikka teos ei varmasti helppo ollutkaan.
VastaaPoistaOn hyvä, että perustelet havaintosi sitaateilla. Niitä ja kuvailua voisi olla ehkä vielä hiukan lisääkin.